24.9.2013

Sadonkorjuu

Kesä kävi tälläkin. Lämmitti aamut lempeiksi ja venytti illat ja lapset pitkiksi. Kesä sai unohtamaan viikkosiivoukset ja kotiläksyt, toi nurmikon sisälle ja hiekkalaatikon sortsien taskuihin. Kesä toteutti haaveen ja kierrätti meitä asuntoautolla pitkin raukeaa kotimaata, paahtoi lapset pavuiksi ja sovitti koko perheen tuulikaapin kokoiseen kesäkotiimme. Kesä yhdisti ystäviä ja muutti menneisyyttä hymyileviksi muistoiksi. Se tarttui tuoksuna tukkaan ja sai tähyilemään toiveikkaana taivaalle.
Mikä ihana kesä.

Ja mikä kamala kesä. Se antoi auringon paistaa mutta ei mahduttanut minua bikineihin, kukitti kukkapenkit mutta ei kitkenyt rikkaruohoja, rakastutti ihmisiä toisiinsa mutta erotti läheisiämme. Kesä pakotti myös minut ja Ihmemiehen riitelemään, mutta hukutti toisinaan anteeksipyynnöt rantaveteen. Kesä laski lapsetkin väärin, neljän sijasta heitä tuntui usein olevan neljätoista ja sai pudottamaan yhtä monta jäätelötötteröä asfalttiin. Mutta kamalinta kaikesta, kesä antoi ajan juosta kirjoittamisen ohi 
ja teki minusta huonon bloggaajan. Taas.
Mikä ihana syksy.

Ihana, kamala kesä opetti silti paljon.
 Auringon ei kannata edelleenkään antaa laskea vihan ylle. Myöskään ei kannata ostaa kahta numeroa liian pieniä bikineitä. Toisten parisuhteista ei kannata menettä omia yöunia, mutta omasta parisuhteesta kannattaa. Lapset kannattaa laskea vain uimarannalla ja ostaa niille vain tikkujätskejä. Anteeksi kannattaa pyytää aina kun siihen on syytä ja nalkuttaa ei kannata vaikka siihen olisikin syytä. Rikkaruohojakaan ei kannata kitkeä, paitsi jos sen tekee joku muu. Kannattaa vaalia ystävyyttä vuosien takaa ja silittää lasta aina kun mahdollista. Kesäkurpitsaa taas ei kannata istuttaa kolmea taimea
 ellei halua muuttua itsekin kesäkurpitsaksi. 
Mutta rakastaa kannattaa aina ja varsinkin kannattaa sanoa se ääneen. 
Voi tulla päivä, jolloin sitä ei ole kukaan kuulemassa.


Kannattaa kirjoittaa tänään, eikä vasta huomenna.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...