Ja tarkemmin sanottuna uusperheestä. Uusperhe on määritelmänä kyllä aika jännittävä, siitä on niin helppo luoda monenlaisia, eikä aina niin positiivisia mielikuvia. Itse muutan usein mielessäni sanan uusperhe muotoon uuden mahdollisuuden perhe. Se kuulostaa jotenkin niin armolliselta, ja ajattelen että jokaisella on oikeus uuteen mahdollisuuteen, tilaisuuteen rakentaa raunioista jotain uutta.
Minun uusi mahdollisuuteni koostuu Ihmemiehestä, 9-vuotiaasta Ykkösestä, 7-vuotiaasta Kakkosesta (molemmat edellisestä liitostani Exän kanssa) ja kohta vuoden ikäisestä Kolmosesta, joka on koko perheen yhteinen erikeepperi, rakkauden liima. Tällä kokoonpanolla eteenpäin porskutetaan, tavalla tai toisella.
Se on muuten kumma, että aina kun tulee puhetta ylipäänsä perhemuodosta, niin mulle meinaa lyödä ihmeellinen puolustusmekanismi päälle, tarve puolustella omia valintoja meidänperheonkylläihantavallinenperhevaikkakaikillalapsillaeiolesamaaisää ja samalla mä jotenkin menen jotenkin kyyryyn ja lyhenen henkisesti monta senttiä. Onneksi olen kyllä oppinut suoristumaan aika nopeasti, eikä moiset määritelmät enää asettele raameja meidän perheelle. Onhan se "vanhaperhe" tietenkin tappio, siitähän ei pääse mihinkään. Mutta tappion myöntämisen jälkeen lähtee uusi nousu, ja siinä se uusi mahdollisuus juuri piileekin :)
Meidän perheen arkea ei tarvitse paljoa pyöritellä, se pyörii muutenkin kovaa ja korkealta, eikä kyydissä ole useinkaan toivoa pysyä. Kuka nyt jotain hallittua arkea haluaisikaan elää? Ihanaa ja kamalaa sen arjen pitää olla.
Huomista arkea värittävät Ykkösen äikänkokeet, joihineitietenkääntarviilukeakoskajääkiekkoonpaljonhauskempaa. Niin ja tärkeempää. Kakkosen aamu meneekin miettiessä että saparot vai letit ja Kolmosella ei toivottavasti ole enää kuumetta kuten neljänä edellisenä päivänä.
Eli sitä kamalaa ja ihanaa arkea vai miten se nyt oli :D
 |
| Juba Tuomolan uusi uusperhesarjakuva |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä jälki käynnistäsi!