Saamattomuuden loppu

Terveiset kesälaitumelta, jossa alkaa olla jo vähän koleat tunnelmat.

 Syksy on koittanut jo aikaa sitten, mutta blogini on maannut vielä aurinkotuolissa lomaillen samalla kun olen uskotellut itselleni että kesätaukoa voi hyvin venyttää keskieurooppalaisittain syyskuun puolelle. 

No okei, tunnustan.

 Ei ole edes ollut mitään kesätaukoa,  on vain juhannukselta alkanut saamattomuus ja laiskuus jonka näppärästi verhoilin mielessäni kesätauoksi.

Mutta nyt se on loppu. Paussi teki tehtävänsä ja saamattomuus vaihtui sisäiseen pakkoon kirjoittaa. 

Onneksi, sillä kesän aikana läppärin välttely muuttui huomaamatta rimakauhuksi ja 

kirjoittamisen aloittaminen ylivoimaisen suureksi kynnykseksi ylittää. 

Tuli tunne, että tässäkö se nyt oli, olinko sanottavani jo sanonut ja jos olin, niin vähänpä sitä oli ja paljonpa itsestäni luulin.

Välillä vaan pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle.

 Kiitos teille rakkaat lukijat, jotka olette jaksaneet roikkua mukana kesätauosta huolimatta.

Vaan olipa se kesä.

 Hengästyttävä kesä, joka ei ilmoilla koreillut mutta vilahti silti vain ohi.

 Elämyksien kesä, joita kävimme keräilemässä upeilla Kalajoen Hiekkasärkillä. 

Ystävyyden kesä, joka ei ollut kadonnut mutta löytyi silti uudelleen.

 Muistojen kesä, joka tallentui onneksi edes hetkiksi kameraankin.

 Vatsan kasvattamisen kesä, jossa kerrankin jäätelö oli vain sivuosassa.

Hormoonien kesä, jotka tekivät minusta hirviön ja muut hulluiksi.

 Raivoisan rakkauden kesä, jonka jälkeen olemme ehkä vielä enemmän perhe.

 Pienen pinta remontin kesä, jonka aikana sanan perhe h-kirjain meinasi vaihtua väkisin s-kirjaimeksi. On itketty, naurettu, riidelty, huudettu, annettu ja saaatu anteeksi, unohdettu ja taas muistettu. Mutta kuitenkin rakastettu. Ja revitty tapetteja.

Joten tervetuloa ihana syksy ja melkein remontoitu koti. Tervetuloa rutiinit ja ryhdistäytymiset ja vanhempainillat. Tervetuloa uuniomenat ja uudet harrastukset. Varovainen tervetuloa myös kuravaatteille ja oksennustaudeille (joista jälkimmäinen osasi kyllä meille ilman erillistä toivotustakin; Ykkönen viettää tänään yrjöpäivää koulusta). 

Mutta ennenkaikkea, tervetuloa taas blogiin!