Hämmästyksiä

Viime päivät ovatkin menneet enemmän tai vähemmän hämmästellen ja kummastellen.

Alkuviikon olen hämmästellyt että voiko krapula todellakin kestää neljä päivää. Tänään keskiviikkona voin todeta että kyllä voi. Lauantaiset pirskeet olivatkin todellinen irtiotto arjesta, sunnuntaisten katumusharjoitusten jälkeen arki pysytellyt kovin kaukana.
Ainakin yhtä kaukana kuin tiskikone, pyykkikone ja imuri.

 Sen sijaan lähentymistä olen tuntenut erityisesti sohvaan.

 Ihmemies vitsaili että seuraavaksi rouva taitaa tarvita irtioton sohvasta.
 Ei muuten naurattanut yhtään. 

Olen myös hämmästellyt sitä kuinka lapsi ei lakkaa hämmästelemästä. Yhä uudestaan ja uudestaan Kolmonen tyhjentää kynttiläkupeista tuikkujen foliokuoret, tunkee ne suuhunsa ja on jokakerta yhtä hämmästynyt siitä kun äiti sanoo ei.
Olen kärsivällinen äiti (neljän päivän kankkusesta huolimatta)ja toistan rauhallisesti ja napakasti eitä kunnes Ykkönen ilmaantuu paikalle ja näyttää auliisti
kuinka viisi foliokuorta ylähuulen alle tunkemalla voi näyttää ihan avaruusoliolta.
Niinpä niin. 

Ihmemieskin sai hämmästelystä osansa kun avasi mun puhelinlaskun. Yksi kallis väärinkäsitys puhepaketin suuruudesta operaattorin hyväksi.
Nyt ei naurattanut enää Ihmemiestäkään.

Elämä taitaa kuitenkin voittaa, ja se vasta onkin hämmästyttävää. Katselin tänään portin pielen pihlajia, joiden pulleat silmut valmistautuvat toiveikkaina kevääseen, vaikka pakkasmittari näytti aamulla -20 astetta. Päivät ovat jo niin täynnä lupauksia keväästä, eivät loukkaannu vaikka yö ne jäädyttääkin. Ne vain ojentelevat aamuisin itseään uudelleen kohti aurinkoa, lannistumatta.

Kakkonenkin hämmästytti positiivisella asenteellaan tänä aamuna äitilupaatkosanoahetikunvoikävelläpaljainvarpainkouluun?

Lupaan.