12.3.2012

Rimakauhua




Nyt kun taas pystyn tähän
kirjoittamiseen
 minussa läikähtää jo pelko

                            kuinka kauan



Kirjoittaminen on tähän asti ollut minulle kuin taikavoima, jota käytetään vain silloin kun ei muuhun pysty. Eniten tekstejä on syntynyt silloin kun elämä on ollut umpisolmussa ja luomisen tuska ei ole erottunut muusta tuskasta. Kriisien keskellä kirjoittaminen on tuonut voimaa, jota ei tiennyt enää olevan tarjolla. Aina kirjoittamiseen ei ole pohjamudissakaan pystynyt, on ollut aikoja jolloin sanat ovat liian kipeitä paperille. 
Aikoja, jolloin vain selviytymisellä on ollut merkitystä.

Onnellisena en ole juuri koskaan kirjoittanut. Paitsi nyt. Siksi yhtäkkiä olenkin epävarma ja varuillani. Onnellinen olen kyllä ennenkin ollut, mutta eri tavalla. Hauraammin ja epätoivoisemmin. Sillä tavalla että sitä ei ole uskaltanut sanoa ääneen.
Tämä onnellisuus on rohkeaa, se uskaltaa puskea ahdistuksen ja pahan mielen läpi. Se uskaltaa kirjoittaa, vaikka vähän pelottaakin.

Ja te uskomattoman monet olette uskaltaneet lukea.
Olen siitä hämmentynyt mutta huikean iloinen.

Kiitos.









3 kommenttia:

  1. Ihailtavaa itsetuntemusta, jatka vaan kirjoittamista...se voimaannuttaa muitakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pakkohan tätä on jatkaa, oon niin otettu teistä lukijoista :)

      Poista
  2. On muuten uskomatonta, kuinka paljon kirjoittaminen vaatii rohkeutta. Minun Keskeneräiseni vaatisi muokkauksia ja lisäkirjoittamista ja poistoja ja kaikkea, mutta en ole aikoihin uskaltanut koskea käsikseen, lukea, mitä on tullut kirjoitettua ja kirjoittaa lisää.

    Jotenkin kummasti tämä postauksesi rohkaisi. Kiitos :).

    VastaaPoista

Jätä jälki käynnistäsi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...