Suutarin lapsilla ei tunnetusti ole kenkiä.
Kirjastotädin tyttärenä minulle on
Kirjastotädin tyttärenä minulle on
ylivoimaisen vaikeaa palauttaa lainakirjat ajoissa.
Tiedän, tosi noloa. Ja kyllä, häpeän sitä suuresti.
Rakastan kirjoja ja lukemista.
Ilmeisesti liikaa, koska niistä jo luetuista kirjoistakin luopuminen tuottaa hankaluuksia.
Ilmeisesti liikaa, koska niistä jo luetuista kirjoistakin luopuminen tuottaa hankaluuksia.
Säännöllisesti postiluukusta kolahtaa kirjaston ystävällinen pyyntö palauttaa myöhässä oleva aineisto.
Ja yhtä säännöllisesti päätän pyhästi viedä kirjat heti ensi viikolla.
Lopulta kirjaston ystävälliset pyynnöt alkavat käydä uhkaavimmiksi, jolloin pakotan itseni raahaamaan nöyristellen syntisäkkini kirjastontädin eteen anteeksipyyntöjen saattelemana.
Kyllä hävettää.
Aikuinen ihminen, joka ei saa aikaiseksi palauttaa lainaamaansa kuin uhkasakolla.
Mutta kun kirjat on palautettu, sakot maksettu ja synninpäästö saatu,
tunnen itseni taas vastuuntuntoiseksi ja puhdistautuneeksi aikuiseksi.
Kunnes lainaan uuden kasan kirjoja. Ja palautan ne taas myöhässä. Noidankehä on valmis.
Sietäisin saada risuista takalistolleni tästä häpeällisestä tavasta,
mutta ruusut on ansainnut meidän kylän kirjastontäti, joka on ammattikuntansa ehdoton helmi.
Hänen takiaan tämäkin häpeä on hiukan helpompi kantaa.
Lupaan ja vannon palauttaa kaikki myöhässä olevat kirjat hetihuomenna tänään.
Poikkean ainoastaan kukkakaupan kautta.
Kerro ihmeessä oma häpeäpilkkusi, hävetään yhdessä!
Sietäisin saada risuista takalistolleni tästä häpeällisestä tavasta,
mutta ruusut on ansainnut meidän kylän kirjastontäti, joka on ammattikuntansa ehdoton helmi.
Hänen takiaan tämäkin häpeä on hiukan helpompi kantaa.
Lupaan ja vannon palauttaa kaikki myöhässä olevat kirjat heti
Poikkean ainoastaan kukkakaupan kautta.
Kerro ihmeessä oma häpeäpilkkusi, hävetään yhdessä!
Et ole ainoa.
VastaaPoistaAsetin itseni jossain vaiheessa lainauskieltoon. Kirjaston kirjoja joutui sen verran pitkäksi aikaa hukkaan, että jouduin lunastamaankin ne. Totesin tulevan halvemmaksi ostaa kirjat suoraan tarjouksesta kotiin. Nyt olen taas aloittanut lainailun ja toistaiseksi on mennyt hyvin. Parantuminen on siis mahdollista :) Vielä kun keksisi, että miten se onnistuu siivoamisen ja karkinsyömisen suhteen.
En tiedä mikä tuosta tekee niin pulmallista, mutta sitä se ajoittain totta tosiaan on! Samaa on itselleni käynyt uudelleen ja uudelleen! Ja joka kerta kun ne sakot on häntä koipien välissä maksanut lupaa ja vannoo itselleen, ettei tämä toistu... ennen ku seuraavalla kerralla. Hyllyssä seisoo pitkä rivi koulun kirjastosta "ostettuja" ammattikirjoja yms, että on sitten niinkin päässyt käymään. Tosin, vaikka puolisoni tarkka muisti välillä ärsyttääkin, ei yhteiselomme alettua ole myöhässä palautuksia enää ollut ;) Okei, paitsi yksi kirja :D
VastaaPoistaMinulla yksi niistä häpeäpilkuista on unohtelu - ellen kirjoita ylös asioita ja silloinkin saatan unohtaa ja unohdankin :) Varsinkin lasten asioissa tai mitkä liittyvät muihin ihmisiinkin, se hävettää kyllä! :)
VastaaPoistaMoi Hande,
VastaaPoistatunnustus odottaa blogini puolella, käypä kurkkaamassa :-)
t. HMH/ Hues of Black
P.s. Oma häpeäpilkkuni (niitä on tosin monta...) on se, miten huonosti olen kärryillä lapseni kouluun liittyvistä velvollisuuksista: eväät retkelle saattavat unohtua, samoin kaikki lupalappuset ja muut ilmottautumiset...Olen parantumaton!
Kiitos kun jaoitte häpeänne kanssani, heti helpotti kun sai vertaistukea :D
VastaaPoistaJa totta tosiaan, tämähän oli vain YKSI monista häpeäpilkuistani, jatkoa varmasti seuraa!
Rva Kepponen: toivon ihmeparantumista, alkaa tulla kalliiks noi kukkakaupassa käynnitkin ;)
HMH: Jaan tuon saman häpeän ajoittain. Välillä onnistun tsemppaamaan, ja sitten taas en. Kävinkin kommentoimasssa sun blogiin miten iloissani olen moisesta tunnustuksesta, jeee :)
Katja: kiitos kommentistasi :)