Sykähdyksiä

Tässä vapussa sykähdytti moni asia.

Ilo.
Kolmosen ensikohtaaminen serpentiinin ja ilmapallojen kanssa sai hymyn korviin kaikilta.
 Pieni mies koristeli kotia yksivuotiaan ihailtavalla tarmolla. Paljon ja joka paikkaan.

Haikeus.
Ykkönen ja kakkonen viettivät toista kertaa vappua isänsä luona. Isompien lasten puuttuminen vappuriemusta vaati edelleen totuttelemista, kipu tuntui hiljaisena haamusärkynä sydänalassa.

Ystävät
Meillä on maailman parhaat ystävät.
Vappuaaton vietimme ystäviemme E:n ja J:n luona.
Yhteisestä vapusta on jo muodostunut perinne, jonka niin toivoisin jatkuvan.
Ystäväni M:n kanssa jaoin vappupäivän elämyksiä, iloitsin naapuruudesta ja lainasin ranskanperunoita.
Ystäväni A lupasi auttaa huomenna mansikkamaan laitossa ja antoi kummityttöni yökylään.
 Ystäväni P taas jakoi haikeuden hetkeni.
Varsinaisia kultakimpaleita kaikki.

Jännitys.
Koko vapun jännitin, että vietänkö ensimmäistä vappua tätinä vai viimeistä vappua ei-vielä-tätinä.
Näyttää siltä, että tämä oli viimeinen vappuni ei-vieläkään-tätinä.
Ajatukset ovat siskon luona, puhelinta tekee mieli vahdata yölläkin.

Aurinko
Vappu on ollut myös pitkiä päiviä pihalla. Aurinko on hellinyt minusta esiin sen kauan odotetun puutarhurin. Tänäänkin olen haravoinut, rapsuttanut, kuopsuttanut ja istuttanut.

Perhe
Illansuussa sain Ykkösen ja Kakkosen kotiin vapunvietosta.
Kolmosen ja isojen sisarusten jälleennäkeminen neljän päivän erossa olon jälkeen sai kyyneleet silmiin.
 On ne niin samasta puusta, tärkeimpiä toisilleen.

Munkit
Piilotin viimeiset vappumunkit lapsilta yöpöydänlaatikkooni.
 Ne on vaan niin syntisen hyviä.

Ihmemies.
Sitä ei haittaa sokeri lakanoilla.