Blogihiljaisuus on taas venähtänyt viikoksi.
Viimeksi olin niin pihalla, etteivät multasormet ehtineet läppärille asti.
Tällä kertaa kaikki onkin kiertynyt sisäänpäin.
On pitänyt pysähtyä ja kuulostella itseään, lapsia, kaikkia rakkaita.
On pitänyt koskettaa, sylitellä ja nuuhkia, varmuuden vuoksi.
Elossa ovat.
Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita.
Viime viikonlopun Hyvinkään tragedia kosketti valitettavasti myös meidän perhettä.
Läheltä liippasi, mutta suojelusenkeli oli tällä kertaa töittensä tasalla.
Ajatukset ovat olleet tämän läheisemme luona, joka jo onneksi toipuu vammoistaan.
Luodinreikä arpeutuu, mutta järkytys ja pelko eivät noin vain häviä.
Ajatukset ovat myös niiden ihmisten luona, joiden rakkaiden olkapäälle varjelus ei ehtinyt.
Ajatukset ovat myös ampujan vanhempien ja läheisten luona.
Heidän tuskalleen ei varmasti montaa ymmärtäjää löydy.
Maailma on pelottava paikka.
Tällaisten tapahtumien äärellä tuntee itsensä niin pieneksi ja voimattomaksi.
Miten suojella omaa lastaan, sitä oman sydämen alla kasvatettua ihmisen alkua kaikelta pahuudelta?
Ei mitenkään.
Lapsi on kuin paperilennokki.
Vaikka miten taittelee ohjeiden mukaan, tuulista ei koskaan tiedä.
Joskus siivet saavat ilmaa allensa, joskus taas myrskyt riepottelevat.
Voi vain olla kiitoratana ja laskeutumisvaloina. Lähettämässä matkaan ja ottamassa vastaan.
Ja toivoa, että elämä kantaa sen mikä on kannettavaksi tarkoitettu.
Kirjoitit kauniisti maailman pahuudesta ja äidin halusta suojella lastaan siltä.
VastaaPoistaMaailman pahuu välillä suorastaan raastaa sydäntä, kun mietin että miten lapset pärjäävät elämässään.
Poikien äitinä tuon pelon lisäksi kytee pelko siitä, miten lapseni kohtelee maailmaa: koulukiusaamisella tai väkivallalla?
itku tuli kun luin tämän, pikkulennokki sylissä!
VastaaPoistaKiitos kauniista kirjoituksesta <3.
VastaaPoistaKyllä oli tuo paperilennokki kauniisti sanottu!
VastaaPoistaKiitos kommenteistanne uskolliset lukijani.Rva Kepponen osui naulan kantaan, ja juuri tuota olen miettinyt monta unetonta yömyöhän hetkeä. Miten lapseni kohtelee maailmaa ja muita ihmisiä? Mitä jos oma lapseni on jonain päivänä otsikoissa moisen hirmutyön takia? Miten voin varmistaa että omat pienet mussukkani valitsevat oikean tien, sen jossa elämää, sekä omaa että muiden kohdellaan kunnioittavasti ja suojellaan. Apua, miten voimaton olen!
VastaaPoistaNiin minäkin lähetin lapseni maailmalle...suojelusenkeli seuranaan....elämäni arvot menivät uuteen järjestykseen kun maailma näytti pahan puolensa! Iloitsen jokaisesta hetkestä jonka lasteni kanssa saan viettää ! He ovat aikuisia muiden silmissä mutta äidille ikuisesti lapsia.
VastaaPoista