Reilun viikon ajan elämää on ollut ainoastaan ulkona.
Ja sen kyllä huomaa.
Pyykkivuori tulee vastaan jo eteisessä eikä sana kotityöt tunnu kuuluvan enää sanavarastoon. Kenkäkasojen ja vaatemyttyjen yli loikkii jo ihan huomaamattaan ja tiskikoneen käynnistyksen joutuu tarkistamaan ohjekirjasta.
Lapset ovat eläneet pillimehuilla ja grillimakkaralla ja kotiintuloajat ovat enää muisto vain.
Tietokonetta en ole avannut viikkoon, kirjoittamisen sijaan olen purkanut luovuuttani kuorikatteen taiteelliseen levittämiseen puskien juurille.
Yksinäinen kotimme (ja läppärini) on kokenut hylkäämisen ja murjottaa, syystäkin.
Mutta pihalla kaikki on toisin.
Kukkapenkit kukoistavat, pensaat ovat saaneet kyytiä ja taistelu vuohenputkea vastaan
on kerran voitettu ja ainakin kahdesti hävitty.
Olen perustanut elämäni ensimmäisen mansikkamaan ja laittanut lasiverannan kesäkuntoon.
Olen istuttanut, kylvänyt, kuokkinut, kuopsuttanut ja kastellut.
Iltaisin käyn nukkumaan multaisin varpain ja työnnän unissanikin kottikärryjä.
Aamuisin herään käsivarret pakottaen ja teen ensimmäisen
kierroksen puutarhassa kahvikupin kanssa.
Mikä ihana piha.
Ihmemiehelle on kasvanut sirkkeli ja porakone kiinni käteen.
Ihan pian marjapensaat ja vadelmat saavat nojailla uudenkarheisiin tukipuihin.
Nyt meillä asuu jo uusi hiekkalaatikko ja lehtikomposti.
Hiekkalaatikko on jo sisäänajettu monet kerrat, Kolmosen osalta ihan kirjaimellisestikin.
Pyllypesulla kivet vain kolahtelevat lavuaariin, niitä on tungettu vaippaan ensisijaisesti suun kautta. Hiekkiksellä ovat viihtyneet myös Ykkönen ja Kakkonen kavereineen,
mikä sykähdyttää sydäntäni erityisesti.
On huojentavaa huomata, että hiekkalaatikkoleikit jaksavat kiinnostaa
vielä isoja koululaisiakin tässä netti-ja pleikkarimaailmassa.
Äitinä olen laittanut silmät kiinni ja toivonut sydämeni pohjasta, että
Ykkönen ja Kakkonen saisivat olla rauhassa lapsia.
Että älä tule paha kakku, tule hyvä kakku.
Viikonloppuna on luvassa lisää ulkoilmamyrkytystä, ystäviemme A:n ja J:n mökkitalkoiden merkeissä.
Kolmonen pääsee E:n hellään hoivaan, Ykkönen ja Kakkonen ovat isällään,
ja me Ihmemiehen kanssa lähdemme nostalgiseen järvimaisemaan.
Talkoiden tavoitteena on puupinojen lisäksi paljon naurua, laulua ja ainakin talviturkin heittoa.
Vesi on varmasti vielä kylmää, mutta ystävyys lämmittää senkin edestä.
Mikä ihana kesä.
.jpeg) |
.jpeg) |
.jpeg) |
| Avajaisruuhkaa |
+(1).jpeg)
Kolmonen ja Ykkönen maansiirtohommissa
Voi, miten ihanaa! Tuli oikein hymy huulille tästä kirjoituksesta :)
VastaaPoistaKuulostaa ihanalta. Mun pihan pläntti on surkea rumilus. Kukkapenkeissä on viime kesän kuihtuneita varsia pystyssä, nurmikolla kasvaa enemmän voikukkaa kuin ruohoa. On vaan niin paha allergiakevät ja väsy, että ei kykene. Nautin näin välillisesti pihasta toisten kyydissä. Haluaisin itsekin käydä aamulla kahvikupin kanssa tarkastamassa upeita "tiluksia".
VastaaPoistaTäytyy vissiin yrittää motivoida esikoinen hommiin rahalla ;)
Heh, juuri suunnittelen blogia kukista ja huonon emännän taidoistani :) Ja juuri mietin eilen samaa, että ei kauniina päivänä halua sisällä olla ja kaikki nuo mainitsemasi kotihommat ovat pahasti puolitiessä :)
VastaaPoistaKiitos tiuke, rva kepponen ja Katja. Valitettavasti viime päivien surkeat kelit näkyy jälleen-- tällä kertaa pihalla. Ei kauan kukoistus kestänyt, mutta sisällä mahtuu taas kävelemään :)
VastaaPoista