27.4.2012

Siivouspäivä

Hermot menivät tietenkin jo heti aamusta. 
Kahvi valui suodatinpaperin ohi ja astuin vessan lattialla olleen aukinaisen hammastahnatuubin päälle.
Kakkosen vaatekaappi oli täynnä ihan tyhmiä vaatteita, ja tukkaan piti laittaa ranskalaiset letit silleenniinkuetsäetkoskisniihinyhtäänkunsetukistaa.
Tyttö lähti siis kouluun rumissa vaatteissa, tukka takussa ja naama näkkärillä.

Koska aamu oli jo valmiiksi pilalla, päätin että tänään siivotaan.
Ykkönen näki tilaisuutensa tulleen ja tarjoitui avuksi petivaatteiden vaihtoon silläehdollaettäsaanpelatapleikkaakoulunalkuunasti.
Avulias poika todellakin pelasi pleikkaa koulun alkuun asti ja siitä ohi.
Ja minä olin tietenkin tyhmä äiti joka ei osaa katsoa kelloa. 
Eikä ilmeisesti osaa myöskään ohjeistaa riittävän selkokielisesti, koska Ykkönen oli ystävällisesti vaihtanut sänkyynsä uudestaan vanhat lakanat, mäjovähänaattelinkinetnääonjotemkinoudostiiviikatut.
Siispä vaihdoin kolmeen sänkyyn lakanat kerran ja yhteen sänkyyn kahdesti.

Kolmosen aamupäiväunien aikana pyöritin peukaloita ja roikuin netissä koska 
ei kannata aloittaa mitään kun se kuitenkin kohta herää. 
No heräsihän se, kolmen tunnin päästä. 
Koululaisten kotiuduttua olin muuttunut tyhmästä äidistä maailman tyhmimmäksi äidiksi, koska pakotin Ykkösen ja Kakkosen siivoamaan huoneensa (joka tarkoittaa käytännössä sitä että äiti mättää tavaroita roskiin ja lapset huutavat kauhuissaan vieressä).
Maailman tyhmin äiti oli tehnyt myös maailman pahinta ruokaa.
 Kolmonen sai haluamansa ja kuittasi päivällisen pullalla koska Vuoden Mutsi- pisteet olin jo muutenkin menettänyt tältäkin päivältä.
Ihmemiehen tullessa töistä vastassa oli maailman pahantuulisin vaimo ja kiukuttelevat kakarat.
 Kaksi kiukuttelevista kakaroista pelastautui isänsä luo vapun viettoon, 
ja Ihmemies pelasti Kolmosen kanssaan pyöräilemään.
Sain siis vihdoin siivota ja raivota raivata rauhassa.
Ensin piti vaan siivota että voi siivota.

Kurjuuden maksimoimiseksi päätin siivota kunnolla. 
Pudistelin matot ja jätin ne tuulettumaan kuistille.
Lattianpesun jälkeen lähdin hakemaan mattoja, jotka olivat kummalliseti kadonneet.
Ne lötyivät roskapöntöstä, koska
  ne oli jätetty roskapussien päälle joten vein ne roskiin, selitti Ihmemies.
Tyynesti levitin roskismatot lattialle ja taisin hymyillä. Ensimmäistä kertaa tänään.

Siivouspäivä päättyi nauruun ja tekstiviestiin lapsille anteeksi että äitillä oli huono päivä.
 Ja ukonilmaan ja kaatosateeseen.
Ja sateenkaareen, jonka toinen pää oli ihan meidän kodin päällä.

Juuri se pää, josta löytyy aarre.


















4 kommenttia:

  1. Kuulostaa niin kovin tutulta, tuntuu että saman sorttista sirkusta pystyy pyörittämään pienemmälläkin porukalla... siltä se ainakin tuntuu kun kaikilla tuppaa olemaan sellainen päivä, että kaikki on "pikkusen hankalaa".
    Kirsikkana pinnalla: when mom ain`t happy ain`t nobody happy ;)

    VastaaPoista
  2. Minä täällä nauran ääneen kun luin tätä. Poika nukkuu (tai varmaan yrittää nukkua) vieressä ja yritän olla nauramatta, mikä aiheuttaa valtavia pyrskähdyksiä! Ihana, Hande, oot kyllä ihan paras! Seuraavaa päivitystä odotellessa... :-)

    -E

    VastaaPoista
  3. Sinä et voi millään olla maailman tyhmin äiti, koska se asuu täällä, niin olen kuullut :).

    VastaaPoista
  4. Meitä taitaa olla kaks...kymmentämiljoonaa tyhmää äitiä tässä maailmassa, mutta onneksi samalla niitä maailman rakkaimpiakin :)

    VastaaPoista

Jätä jälki käynnistäsi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...