Arvoitus

Se löytyi tänä aamuna kahvinkeittimestä ja Ihmemiehen hellästä hymystä.

 Se näkyi Ykkösen tavasta pörröttää Kolmosen niskakiharoita.

Se kurkisti ikkunasta aurinkona ja asettui rintaan sydämen lähelle. 

Se osui käteen taskussa lempihuulirasvana

 ja jatkoi matkaansa Kakkosen koulurepussa joka keikkui huolettomana kapeilla hartioilla.

Se tuli vastaan ulkona punaisina poskina, se tuntui keväisessä tuulessa.

 Se kuului ystävän äänestä , se halasi tekstiviestissä ja pujahti pyytämättä viereen.

Se tarttui nauruun ja viipyi muistoissa.

Se katsoi peilistä ja kulki perässä, ihan kintereillä.

Se tuoksui kotiovella, jos vain pysähtyi haistelemaan.

Pysähdyin.

Se on hipaisu ja huokaus, hiljainen toive.

Se asuu meillä. 

Ja teillä.

Joskus se on piilossa vain siksi että tuntisimme löytämisen riemun.

Se on onni.