Pääsiäinen perheessä

Lapsiperheiden pyhien vietto ei yleensä mene kuin Strömsössä.

 Oli sitten joulu, juhannus tai pääsiäinen, mukana on aina pari muuttuvaa tekijää

 joiden ansiosta juhlapyhiin liittyvät perinteet saavat ihan uuden merkityksen.

Eri juhlapyhien vietossa on muutakin yhteistä, nimittäin viime tinka. 

Tarkemmin ajatellen meidän perheen kaikki juhlapyhäperinteet perustuvat viime tingan olemassa oloon.

 Jos sitä ei olisi olemassa, meillä ei olisi koskaan syöty joulukinkkua,
 annettu lahjoja saati paketoitu niitä,
kylvetty rairuohoa

 (joka yleensä itää vasta vappuna, mutta ajatushan on tärkein), 

ostettu pääsiäismunia 

(paikallisen kyläkaupan viime tingan munavalikoima ei ole ihan se laajin, mutta ajatushan siinäkin on tärkein), 

tai ylipäänsä piilotettu niitä pääsiäispupun toimesta.

Lapsuudessani pääsiäisen ehdoton kohokohta oli suklaamunien metsästys. 

Pääsiäispupu (petoksen selvittyä äitini) runoili ontuvasti vihjeet paikoista joista munasaaliit piti etsiä. Pääsiäissunnuntaiaamuna vatsat olivat kipeinä jännityksestä, hetken päästä munien ylensyönnistä.

Tätä traditiota olen vaalinut omien lastenikin kanssa. 

Nyt ymmärrän, miksi pääsiäispupun vihjeet olivat jo lapsuudessani vähintääkin sekavia. 

Tänä aamuna niistä oli itsenikin vaikea saada tolkkua.

 Eniten jännitystä aiheutti se olinko ylipäätään muistanut piilottaa munat vihjeitä vastaaviin paikkoihin.

 Melkein kaikki olin.

Suorituspaineita toi Ykkösen harras tokaisu pitkäperjantaina äitimeilleontulossaniinihanapääsiäinenkunpääsiäispuputaaspiilottaanemunat.

Yhdeksänvuotiaalle paljastui petos juuri ennen viime joulua, joulupukin lisäksi uskottavuutensa menetti myös pääsiäispupu ja hammaskeiju. 

Joten jos uskon menetyksestä huolimatta Ykkönen edelleen pitää pääsiäispupua pääsiäisen odotetuimpana vieraana, niin täältä pesee.

Päätin siis tänä pääsiäisenä oikein todella paneutua tähän pääsiäisen huipentumaan.

 Tällä kertaa runoilisin vihjeet ajoissa ja huolella. 

Keksisin nerokkaat piilopaikat ja vielä nerokkaammat vihjeet.

 Kaikki olisi valmista hyvissä ajoin lauantai-iltana, lapset saataisiin aikaisin sänkyihin toimivalla pääsiäispupulle pitää antaa munimisrauha-fraasilla ja me Ihmemiehen kanssa nauttisimme lasilliset viiniä sen kunniaksi että tälläpä kertaa ei viime tinkaa tarvittukaan. 

Väärin meni.

Tämän pääsiäisen muuttuvat tekijät esittelivät itsensä tuotapikaa.

Aivotärähdys, flunssavirus ja oksennustauti, iloista pääsiäistä!

 Ykkönen ja Kakkonen heräsivät lankalauantaina silmät rähmässä ja nenät tukossa, pääsiäismunat olivat edelleenkin kaupassa (myöhemmin tosin selvisi etteivät olleet enää edes siellä) 

ja runosuoni auttamattomasti tukossa.

Iltaa kohden vain parani.

 Saunan jälkeen Kolmonen pääsi livahtamaan märkään pesuhuoneeseen ja 

liukastui takaraivolleen kaakeleille.

 Sairaalareissulta selvittiin yöksi kotiin ja 

virittelin herätyskelloja soimaan parin tunnin välein Kolmosen voinnin tarkistamiseksi.

 Ei olisi tarvinnut, sillä yllättäen Kakkonen hoiti herätykset oksentamalla tasaisin väliajoin. 

Jossain tajunnantason tarkistusten ja oksennusämpärin välissä runoilin pääsiäispupun terveiset ja
piilotin vaivalla  kalliilla hankitut yllätysmunat.

  Viime tinka ei pettänyt tälläkään kertaa.

Pääsiäisaamu valkeni kuitenkin aurinkoisena.

Munat löydettiin ja kädet pyyhittiin asiaankuuluvasti valkoiseen sohvaan. 

Vatsatautiin tepsi suklaa ja aivotärähdyspotilaan vauhti on entisenlainen.

Rairuohoviljelmätkin vihertää.

Ei pashempi pääsiäinen.