24.4.2012

Lähtöruudussa

Kaikkea se rakkaus teettää.
Vielä viisi vuotta sitten toitotin itsevarmana kaikille että minun lapseni ovat sitten tässä.
Tärkeänä perustelin kantaani intuitiolla siitä että näin itselläni vain nämä kaksi lasta ja että olin jo nuorena päättänyt että lapset pitää tehdä alle kolmikymppisenä, jotta nelikymppisenä voi sitten nauttia elämästä.
 Ei enää vaipparallia, yöheräilyjä eikä koko vauvarumbaa.
Hyvästi uhmaiät, kuivaksiopettelut ja kohta kurahousutkin.
Ykkönen oli viiden ja Kakkonen kolmen, kun kiersin julistamassa miten on niin helppoa, kun lapset ovat jo isompia, kohta pääsee elämään sitä niin kuuluisaa omaa elämää. 
Vain hullu aloittaisi kaiken alusta.

Tulin siis hulluksi ja aloitin kaiken alusta.
 Tosin ennen hulluksi tulemista tajusin muutaman oleellisen seikan itsestäni ja elämästäni. 
Intuitio osoittautui peloksi ja se kuuluisa oma elämä kulissiksi. 
Elämästä nauttimisesta en ollut tiennyt yhtään mitään.

Avioliitto Ykkösen ja Kakkosen isän kanssa päättyi. 
Kaikki, mille olin siihen astisen  elämäni perustanut, hajosi sirpaleiksi.
Niin pitikin. Piti kerätä sirpaleet ja huomata niiden tuoma onni.
Se onni löytyikin yllättävän läheltä ja yllättävän nopeasti.
Ihmemies tuli elämääni kuin MacGyver konsanaan, juuri silloin kun kaikki piti olla menetetty.

Seuraavaksi tulinkin hulluksi. Ja sitten raskaaksi.
Palasin takaisin lähtöruutuun, söin kiltisti sanani ja löysin vuorostaan itseni kuuntelemassa saarnaa jonkun toisen helposta elämästä, eihän sitä nyt enää tässä iässä ja kun ne vaihdevuodetkin sattuu samaan aikaan sitten murrosiän kanssa.


Joten tässä sitä nyt ollaan, keskellä vaipparallia ja seuraava erikoiskoe taitaakin olla uhmaikä, taas.
Hyvästit kurahousuille jäivät lyhyeksi.
Viime syksynä leikeltiin juhlavin menoin Kakkosen kurahousut koulun alkamisen kunniaksi ja
 viime viikolla ostin uudet kokoa 86cm. Kurahousujen uusi kuusivuotiskausi on siis taas alkanut.



Lähtöruudussa ei ole yhtään hassumpaa.
 Myönnetään, että paljon vauva-ja taaperoajasta oli päässyt reilun kuuden vuoden aikana unohtumaan,
 mutta Kolmonen on toiminut oivallisena muistinvetreyttäjänä.
Ja jotta kaikki ei uudelleen unohtuisi, siirsin kolmenkympin lapsenteko-rajan suoraan neljäänkymppiin.
 Kaiken varalta.

Hullu saa olla, muttei tyhmä.
Elämästä kun ei  koskaan tiedä. Rakkaudesta vielä vähemmän.
Kun molemmat osuu kohdalle yhtäaikaa isolla Eellä ja isolla Ärrällä,
 vain tyhmä jättää tilaisuuden käyttämättä.








2 kommenttia:

  1. eli sitä Nelosta odotellessa;)

    VastaaPoista
  2. kivablogi ':)

    - http://kixi-w.blogspot.com/

    VastaaPoista

Jätä jälki käynnistäsi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...