Halaus Sinulle

Tässä se nyt on, blogini ensimmäinen tunnustus. Olen yllättynyt, hämmentynyt ja lapsellisen iloinen moisesta!

 Kiitos Hues of Black-blogin HMH, ihan punastuin mielihyvästä kun tämän tunnustuksen sain.

 Tarkoitus on jakaa tämä tunnustus eteenpäin omille suosikkiblogeille, joissa on alle 200 lukijaa.

Tässä omat suosikkini, vaikea oli valita!

Tää ei oo mun elämä

Pidän kirjoittajan rehellisestä ja koruttomasta tavasta kertoa elämästä ja tunteistaan juuri niinkuin ne on. Vaikeista asioista huolimatta jossakin pilkahtelee valo, yhä vain kirkkaammin. 

Sivusilmäilyä

Teräviä havaintoja maailman menosta, asioista joista itsekin haluaisi kirjoittaa, mutta Sivusilmäilijä ehtii ensin ja tekee sen paremmin.

Eloisen Eteisessä

Eloisen Eteisessä minusta tuntuu kuin vaeltaisin salaisessa puutarhassa. Imen itseeni vihreyttä, jospa se tarttuisi peukaloonikin. Blogista välittyy rauha, tuoksut, tunnelmat. Samaistun monessa asiassa.

Arjen takaa

Ihan paras bannerikuva ikinä. Pidän erityisesti kirjoittajan tyylistä poimia arjesta

 juuri ne pienet jutut, kaikkein oleellisimmat.

Pikku Kepponen
Kertakaikkisen ihana blogi, jonka lukeminen tekee aina iloiseksi. 

Oma sukellukseni blogimaailmaan on kestänyt kohta kolme kuukautta. 

Kirjoittaminen on tuonut minulle valtavasti iloa ja riemua. Vielä enemmän on ilahduttanut se, 

että joku muukin on saanut teksteistäni jotakin itselleen.

 Sanat ovat kuin halaus.

 Itsensä halaaminen on joskus paikallaan ja tärkeääkin, mutta eniten lämmittää

 kietoa kädet jonkun toisen ympärille. 

Tuntuu hyvältä tietää, että on onnistunut koskettamaan sanoilla, saanut aikaan naurun tai itkun tai molemmat.

Että jossain on joku, joka on kuulolla.

Joku, jota halata.

Rimakauhua

Nyt kun taas pystyn tähän

kirjoittamiseen

 minussa läikähtää jo pelko

                            kuinka kauan

Kirjoittaminen on tähän asti ollut minulle kuin taikavoima, jota käytetään vain silloin kun ei muuhun pysty. Eniten tekstejä on syntynyt silloin kun elämä on ollut umpisolmussa ja luomisen tuska ei ole erottunut muusta tuskasta. Kriisien keskellä kirjoittaminen on tuonut voimaa, jota ei tiennyt enää olevan tarjolla. Aina kirjoittamiseen ei ole pohjamudissakaan pystynyt, on ollut aikoja jolloin sanat ovat liian kipeitä paperille. 

Aikoja, jolloin vain selviytymisellä on ollut merkitystä.

Onnellisena en ole juuri koskaan kirjoittanut. Paitsi nyt. Siksi yhtäkkiä olenkin epävarma ja varuillani. Onnellinen olen kyllä ennenkin ollut, mutta eri tavalla. Hauraammin ja epätoivoisemmin. Sillä tavalla että sitä ei ole uskaltanut sanoa ääneen.
Tämä onnellisuus on rohkeaa, se uskaltaa puskea ahdistuksen ja pahan mielen läpi. Se uskaltaa kirjoittaa, vaikka vähän pelottaakin.

Ja te uskomattoman monet olette uskaltaneet lukea.
Olen siitä hämmentynyt mutta huikean iloinen.

Kiitos.

Synnytystuskia

Joidenkin asioiden on vain pakko tulla maailmaan. Niitä ovat esimerkiksi lapset. Ikuisesti raskaana oleminen ei vain ole mahdollista, joskin houkutteleva ajatus siinä vaiheessa odotusta kun tajuaa että se vauva on todella synnytettävä ulos ja kaikenlisäksi sieltä.

Myös päähänpistoista voi kehkeytyä ajatuksia, jotka vain kasvaa ja kasvaa ja lopulta ne pitää pullauttaa ulos ja toteuttaa.

Tämä blogi oli yksi sellainen ajatus. Ja nyt se on sitten pullahtanut tähän maailmaan.

Lapsen syntymään liittyy tunnetusti paljon tunteita, ja vähän saman jännän äärellä huomaan olevani tämän vastasyntyneen bloginikin kanssa: apuaosaanksmänytsittenkäänmitäänkirjottaa ja tietysti se kaikkein kauhein: mitäjostätäeiluekaankoskaanikinäyhtäänkukaan...!

No, omaksi iloksihan niitä vauvojakin maailmaan pykätään, miksei siis myös blogeja :) Jokatapauksessa olen iloinen että saan jakaa arkeani juuri sinun kanssasi, tervetuloa!

Arkihan on juhlaa :)