2.10.2012

Pumpulihäät

Jo kihlajaisista olisi voinut jotain päätellä. 
Sormusta valittaessa paikalle osui naapuri, joka vesitti salakihlat.
 Kihlapäivän iltana paikalle osui oksennustauti, joka kaatoi Ihmemiehen.
 Minä pitelin ämpäriä, ihailin kimaltavaa nimetöntä ja haaveilin kirkkohäistä ja vuosisadan hääbileistä.
 Puoli vuotta myöhemmin en mahtunut kuin yhteen mekkoon, eikä mitkään bileet olisi voinut vähempää kiinnostaa. Kolmonen oli ilmoittanut onnellisesti tulostaan.

Niinpä tasan kaksi vuotta sitten lokakuun ensimmäisenä aamuna pakattiin Ihmemiehen kanssa perhe autoon ja kerrottiin lapsille että nyt mennään sinne naimisiin.
 Paitsi että ihan siltä istumalta ei mentykään.
 Auto ei lähtenyt käyntiin, koska hermostunut sulhanen oli jättänyt edellisenä iltana kaikki mahdolliset sisävalot päälle ja akku oli loppunut. Salahäät kariutuivat samaisen naapurin auton lainaamiseen, mutta maistraattiin ehdittiin ajoissa tahtomaan. 
Vihkimisen jälkeen syötiin todistajaystävien kanssa ja palautettiin käräyttäjä-naapurin laina-auto. 
Hääpäiväniltaa juhlistettiin viikkosiivouksella ja häämatkalle lähdettiin seuraavana aamuna Hoplopiin.

Ensimmäistä paperihääpäivää vuosi sitten sentään yritettiin kuorruttaa romantiikalla. Oli kynttilät, viiniä, vihdoinkin nukahtamaan saatu vauva-Kolmonen sekä Ihmemiehen loihtima juhla-ateria. Oli myös isänsä luona vatsakipua valittanut Kakkonen, jonka Ihmemies haki kotiin. 
Ehdin juhla-aterian puoleen väliin ennen kuin Kakkonen oksensi sänkynsä täyteen.
 Jälleen pitelin ämpäriä, ihailin kimaltavaa nimetöntä ja haaveilin kokonaisesta ateriasta.

Tänä vuonna ei ole kukaan oksentanut. Vielä. 
Pumpulihäitä vietettiin heti kun muistettiin. Ihmemies muisti ensin, ja ruinasin hääpäivälahjaksi kolme mattoa Ihmemiehen luottokortilla. Ruokatunniksi sovittiin treffit kirpputorille, jossa annoin vastalahjaksi hampurilaisen nälkäiselle raskaan työn raatajalle. Tai siis piti antaa, mutta hamppari unohtui
 Kolmosen hoitolaukkuun ja lopulta söin sen ahneuksissani itse.
 Kostona ahneudesta iski tietenkin iskias. Hellästi Ihmemies talutti sohvalle jalattoman vaimonsa. Yhtä hellästi pyyhin kuorsaavan miehen kuolan olkapäältäni hetki sitten ja peittelin nukkumaan.

Hiljaa hyräilen Samuli Putron loistavaa kappaletta Olet puolisoni nyt.

En vaihtaisi sekuntiakaan.

9 kommenttia:

  1. oj, kaikista vastoinkäymisistä huolimatta tekstin rivien välistä en voi olla lukematta myös romantiikkaa <3. Onnea teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. eikä kaikki "vastoinkäymiset" edes olleet negatiivisia (kolmonen :) ).

      Poista
  2. Ei voi olla totta, EI VOI OLLA TOTTA!! Ja silti vaikutat vaan niin onnelliselta <3 Onnentoivotus!

    VastaaPoista
  3. Meilläkään ei aina mene juhlat putkeen:
    -Ensimmäinen yritys häistä piti peruuttaa lähipiirissä tapahtuneen kuoleman takia. Tokalla kerralla onnistui.
    -Esikoisen ristiäiset peruutettiin ultimate koliikista seuranneen kooman takia. Tokalla kerralla onnistui taas.
    -Keskimmäisen ristiäisten tarjoilu järjestettiin ravintolassa helppouden takia. Ravintola vaan oli sotkenut varaukset ja heillä ei ollut mitään valmiina ja yrittivät ensin luikerrella koko hommasta. Saimme lopuksi kivan tarjoilun, mutta emme kakkua.
    -Kuopuksen ristiäiset oli taas seurakuntasalilla oma tarjoilulla. Ennen juhlia multa murtui jalkapöytä kahdesta kohtaa. Pikkasen otti koville tarjoilujen järjestäminen ja muistoksi jäi kivoja kuvia, joissa mulla on juhlavaatteiden kanssa miehen kirkkaan vihreät crocsit koossa 44.

    VastaaPoista
  4. mä niin muistan ton häämatkan tonne Hoploppiin. kiitos, että sain olla mukana ;D

    VastaaPoista
  5. Hah, me ollaan myös kuin kävelevät Murphyn lait koko perhe :D Just naurettiin miehen kanssa, et hurjaa kun ollaan uhkarohkeita, tilattiin nimittäin liput ensi vuoden keväällä olevaan konserttiin. Milläköhän todennäkösyydellä me sinne päästään ;)...
    Ihana kirjoitus sulla, vaikkakaan en tosta Putron kappaleesta niin perusta, sanat tosin on siinä kauniit.

    VastaaPoista
  6. Kiitos kaikille onnentoivotuksista, niitä tällä tuurilla tosiaankin tarvitaan ;)

    VastaaPoista
  7. Voi, en tiedä miksi (onnellinen tarinahan tämä oli), mutta mulle tuli ihan kyyneleet silmiin kun luin tämän!

    VastaaPoista

Jätä jälki käynnistäsi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...