12.5.2013

Elämä on juhla

Viikonloppu on ollut täynnä valoa, juhlaa ja rakkaita pieniä ihmisiä. Elämä on maistunut vesimelonitikuilta ja prinsessakakulta, tuoksunut kesältä ja kuulostanut kauniilta laululta. 

Lauantaina matkustettiin etelään juhlimaan 1-vuotiasta siskonpoikaani, pientä suurisilmäistä sankaria joka puhalsi tomerasti ensimmäistä kynttiläänsä. Yksivuotiasta, joka vasta eilen aukoi vastasyntyneitä silmiään ja loi tätiinsä tutkivan katseen. Aika juoksee, vaikka haluaisin sen välillä kävelevän. Jotta ehtisin enemmän ottaa hetkistä kiinni ja painaa ne mieleeni. Jotta voisin loputtomiin ottaa syliin ja olla lähellä.

Sunnuntaina heräsin onnittelukuoroon kymmenettä kertaa. Kymmenen vuotta sitten juhlin ensimmäistä äitienpäivääni vauva-Ykkösen kanssa. Muistan miten ajattelin, etten voisi koskaan rakastaa toista lasta yhtä paljon. Tänään rakastan yhtä paljon neljää, ja ajattelen ettei heitä voisi olla vähemmän. Heitä on juuri sen verran kuin kuuluukin ja minä olen heille juuri se mikä minun kuuluukin. Olen juuri heidän äiti.

Tänään sain myös toisenlaisen kunniatehtävän. Päivänsankarina oli kolmeviikkoinen pikkuruinen prinsessa ja minusta tuli hänen kummitätinsä. Prinsessa sai kauniin nimen ja minä neljännen kummilapsen. Kummilasten kanssa sydän toimii samoin kuin omien lasten kohdalla, siellä on tilaa aina.
 Herkän kastetilaisuuden aikana tämä pieni tyttönen otti oman paikkansa. 
Kastekorttiin kirjoitin sen minkä toivon tuon pienen tytön aikanaan kokevan:

Kun keinut aalloilla
ja purjehdit elämänkokoisessa veneessä
et koskaan souda yksin.
Istun vieressäsi,
vastapäätä
tai pidän perää.

Olen syli,
olen satama.














2 kommenttia:

  1. Olet tärkeä <3 :lla Prinsessa.

    VastaaPoista
  2. Olet sanojen mestari...blogia lukiessani itken kerran jos toisenkin.Osut ytimeen ja raapaiset pintaa jonka alta alkavat purot solisemaan.Kiitos

    VastaaPoista

Jätä jälki käynnistäsi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...