27.5.2013

Superäiti

Se on täällä taas, kesä. Lasten lahkeet ovat lyhentyneet, pienet päät tuoksuvat iltaisin hiekkalaatikolta ja vastaleikatulta nurmelta ja jäljellä ovat koulupäivät mahtuvat yhden käden sormiin. 
Minä taas olen tuoksunut pesemättömiltä pyykeiltä, Nelosen pulautuksilta ja riittämättömyydeltä. Kesäntulo on hukkunut tiskivuoren ja nalkutuksen alle. Olen herännyt aamuisin luetellen mitä kaikea pitäisi ehtiä ja mennyt iltaisin nukkumaan murehtien mitä kaikkea taas jäi ehtimättä. On nimittäin  käynyt niin että olen jossain vaiheessa ripustanut harteilleni superäidin viitan ja tässä sitä nyt ollaan. Se superäiti on vähän väsynyt, vähän kireä ja vähän kaikkea. 

Miten tässä näin kävi? Missä on se hassutteleva, rento ja iloinen äiti ja vaimo, joka toisella kädellä hoitelee miljoonat lapset ja toisella kädellä miljoonat kotityöt ja pitää miehenkin tyytyväisenä siinä sivussa? 
Ja miksi olen kuvitellut että minun pitäisi olla sellainen? No joo, taisin liioitella. Neljä lasta ja miljoonat kotityöt. Ihmemies on kuin ihmeen kaupalla pysynyt tyytyväisenä- vielä. 
Jostain syystä olen asettanut itselleni odotuksia, joiden tyhmempikin tajuaa olevan mahdottomia.
 Kaikkeen ei tarvitse riittää, eikä varsinkaan yksin. 

Piti siis pysähtyä, katsella ympärilleen ja nostaa kädet pystyyn. Piti riisua superäidin viitta ja kutsua apuun oma äitini. Ja äitihän tuli. Nyt on mansikkamaa laitettu, rikkaruohot kitketty, keittiönkaapit siivottu ja pyykit viikattu. Paitsi se superäidin viitta, sen viskasin roskikseen. Lopullisesti. 

Elämä on liian lyhyt elettäväksi kuviteltujen odotusten mukaisesti. Onni on otettava sieltä mistä sen saa. Tänään sen sain Nelosen ensimmäisestä hörönaurusta, melkein toteutumassa olevasta kesälomahaaveesta ja punaviinilasillisesta hiljaisella verannalla. Ja vähän kyllä myös tyhjästä pyykkikorista.

Huomenna aion tuoksua aurinkorasvalta, istua hiekkalaatikon reunalla ja olla tarpeeksi.
 Ja katsella kun Ihmemies ripustaa pyykkejä narulle. Ilman paitaa.

2 kommenttia:

  1. Superäidin-viitan painon tunnen itsekin vielä osittain. Sen joka liian usein yrittää suorittaa, kun pitäisi vaan elää :)

    VastaaPoista
  2. Mulla on jo veriin mennyt tapa vältellä kotitöitä :) Koska jos hoitaisin kodin vimpan päälle töiden jälkeen, niin se nielisi mun loput voimat ja ajan. Mies on mua huomattavasti taitavampi. Joudun ajoittain muistuttamaan itseäni siitä, että olen onnellisempi näin, muut saavat puolestani ajatella mitä haluavat meidän jatkuvasta sekasorrosta.

    VastaaPoista

Jätä jälki käynnistäsi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...