Matkustamisessa toiseksi parasta on lähteminen. Ulko-oven taakse jäävät tekemättömät kotityöt ja nukkavieru huusholli. Siististi pakatut matkalaukut ovat täynnä odotusta ja seikkailunhalua. Ja ehkä myös vähän vaippoja ja muuta tarpeellista noin viiden jääkiekkokassin verran, kaiken varalta. Perillä se sitten iskee ensimmäisen kerran, nimittäin koti-ikävä. Avaan matkalaukun joka tuoksuu ihan kodilta. Kiikutan Ihmemiehelle vaatekappaleita nuuskittavaksi, haistanäätuoksuuihanmeiltä! Oman kodin ihanaa tuoksua ei tunne koskaan niin voimakkaasti kuin silloin kun ei ole kotona. Ja kun on kotona niin siellä haisee. Yleensä vaipparoskikselta tai pohjaan palaneelta puurolta, mutta yhtäkaikki, meidän kodilta.
Reissussa rähjääntyy. Matkalaukut muuttuvat myllätyiksi ja ne viisi lätkäkassilllista kaikkea tarpeellista unohtuvat sinne ensimmäiseen majapaikkaan joten lapset hiihtelevät samoissa vetimisissä yötä päivää. Kotimatkalle lähtiessä autoon sullotaan miten sattuu kaikki tavarat, joiden määrä on ihmeellisesti kolminkertaistunut ja ollaan kiitollisia sukulaisille jotka lahjoittivat suksiboksin. Ihmemiehen kanssa taktikoidaan ajavamme pysähtymättä yötä vasten kotiin, lapsethan nukahtavat heti autoon joten ne voidaan vaan kantaa suoraan omiin sänkyihin kotona ja matka taittuu rauhallisesti ja sopuisasti. Todellisuudessa pysähdyksiä on yhden pissahädän, yhden ihan hirveen janon ja yhden itkuraivarin verran, Ykkönen ja Kakkonen nukahtavat vasta kymmenen kilometriä ennen kotia jolloin Kolmonen taas herää.
Mutta silti matkustamisessa on parasta kotiin palaaminen. Matkalaukusta löytynyt tuoksu lyö vastaan jo ovella, ja nukkavieru huusholli on muuttunut ihanan kodikkaaksi. Ykkönen ja Kakkonen kompuroivat tokkuraisina sänkyihinsä ja Kolmonenkin uuvahtaa samantien uudelleen. Peittelen pienet reissaajat ja nuuhkin niiden unisia kasvoja ja kuiskaan Ihmemiehelle että haistanäätuoksuuihanmeiltä.
Sytytän kynttilät ja käperryn Ihmemiehen viereen kotisohvalle.
Me ollaan kotona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä jälki käynnistäsi!